Tämä oli jo vähän mukavampi jahtireissu kun koirakin sai työskennellä pupun kans melekosen päivän.
Aamullahan se piti lähtä vaan niin väsytti etten herännyt ennen ku 9 jälkeen, 10 jälkeen pelipaikoilla ja koira yöjälelle suoraan autosta.
Kohtahan se ajo alkoi, oisko varttia menny. Ajosta ei tullu kyllä mitään. Välillä se oli läpipääsemättömässä pusikossa ja välillä talojen pihoilla ja tiellä. Sehän ei oo tietenkään koiran puolustelua vaan toteamus. Isä Ano sanoo aina että jos ei ajo raika niin se on huonokoirasten vaikertelua 😁
Sitten kun pupu saatiin jättämään rantapuskat niin ajo parani ja suunniteltiin illan hämärtyessä että lääkärin mies kaivaa pyssyn esille ja sopivia una paukkuja niin ajo meni vaaraan ja törmäsi hirvi tai porolaumaan, jälkien tarkastaja ei ollu varma asiasta mutta nimi jätetään mainitsematta.
Ajo loppui kuin seinään ja koira palasi omia jälkiä takaisinpäin jolloin sain koiran tienylityksestä kiinni. Mellumäen Heta kun ei oo kiinnostunu sorkkaeläimistä enää niin oppi on siis menny perille.
Koiralle tuli tänäkin päivänä reilu 20km juoksua ja kun vaarassa oli lunta jo ihan mukavasti ni kunnon reippailusta kävi.
Makuupaikaksi valihti isännän hikiset haalarit.
43 vuotias, metästäny oon 7 vuotiaasta, oma valametti ollu siitä asti. 9 vuotiaana suoritin metästyskortin silloin Suomen nuorimpana.
Parhaimpina vuosina tullu metässäolo/metästyspäiviä n.200 vuodessa.
Metästelen pääasiassa hirviä, pupuja ja maa- ja vesilintuja. Myös ulkomailla on tullu käytyä villipossu ja saksanhirvi jahdeissa: Puolassa, Espanjassa, Virossa parikin kertaa.
Riistanhoitotyötä tulee harrasteltua mm. sorsien keinopesiä eli tuubeja rakennettu 50kpl, minkkejä pyydetään kosteikoltamme ja kettuja saadaan niin ajokoirilla,luolasta kuin yöllä kyttäämällä.
Saalis ei kotimaassa ole se tärkein vaan että sais koirat pelaamaan ja muille kokemuksia. Aina ei ole edes pyssy mukana metillä. Toki ruuti on kuivaa tarpeen vaatiessa ja tulostakin aina tulee.
Koiria löytyy jämpti, suomenpystykorva, suomenajokoira, karkiakarvanen saksanseisoja, kultanen noutaja ja mehtälinjanen labradori.
Ennen tuli ammuttua kilpaakin, hirvessä ja luodikossa vähemmän ja pienellä menestyksellä mutta hauliruutalla ihan omiksi tarpeiksi, toisinaan palkintoja haitolle asti kaappeihin pölyttymään.
Pohjoissuomen mestaruus M-20 sarjassa 16 vuotiaana tuntuu vieläkin makeimmalta, finaalissa ammuin täydet 20/20 räntäsateessa.
ps. Kielioppi yms muita virheitä tekstissä varmasti runsaasti, koulussa oli muuta mielenkiintoisempaa siihe aikaan mutta läpi päästiin 🙂
Olipa mielenkiintoista luettavaa.
Teksti on nautittavaa ja nyt kerronta selkeää, hienosti kuvailevaa.
Pääsin hyvin tunnelmaan, niin Kajaanin näyttely reissulla, kuin pyssyttömällä metsästys reissullasi.