Posted on Jätä kommentti

Koiranäyttely 12.1.19 Kajaanin Kansainväliset

Mellumäen Heta

 

Karo, mehtälinjainen labradori, s.14.3.17

Jutun kirjoittaminen naurattaa jo sen verran ettei meinaa aikaseksi saaha vaikka tätä on kyselty jo monesti:

Aamusta hönkästiin ennen puoltapäivää kajjaaniin hyvässä kelissä ja pihalla siellä viimeiset treenit ennen kuplahalliin menoa, ne sujui tosi hyvin.

Sisälle päästyämme paineovista ajokoira löi perseen kenttään ja päätti ettei nyt mennä mihinkään, ei auttanu maanittelu, nakit eikä kanafileet toisen koiran uhallakaan, noutajahan ihan innoissaan että jeeeee nytpä onki leikkikavereita riittävästi.

Aikaa kehään oli reilusti mutta Heta ei liikkunu omin jaloin montaakaan senttiä vartissa ja hinaamaankaan ei voinu ruveta, siispä koira syliin ja kantaen mentiin toiselle puolelle hallia, vois sanoa että ihmisillä oli hauskaa ja varsinkin mettäpuolen ukot kahto hitaasti että minkähä se nyt toi näytille. Sepä ei minua haitannu ku en vähästä säikähä ja kuningatartahan kuuluu kuskata valtaistuimella.

 

Noutajaa taluttelin muutaman kerran ja se meni sisälläkin hyvin. Tuli vaan mieleen että kun oli niin höyryssään tutkimassa kaikkea ja seuraamassa jokaista liikettä että käyköhän tuolle niinkuin kuumalle hevoselle että tyhjentää itsensä ennenkuin ehtii startata, aavistus joka osoittautui oikeaksi.

Kehässä Nata löikin perseen kenttään joka välissä vaikka ei sitä muuten tee koskaan kuin komennosta, 3 tunnin kyttäys oli liikaa.

Arvostelu: Pienehkö narttu, saisi olla kauttaaltaan hieman vahvempi.

Narttumainen, oikean muotoinen pää. Hyvä ilme. Hyvä kaula. Pehmeä selkä, luisu lantio.

Oikea rungon muoto. Tasapainoiset kulmaukset. Raajaluusto saisi olla vahvempi.

Riittävän tiheä turkki. Liikkuu hyvällä askelmitalla, saisi säilyttää ryhtinsä paremmin. Hyvä luonne.

Nuo H.

Tuomari oli erittäin yllättynyt kun hää sano että antaa tänään Hoon ja kiitin siitä ja sanoin että tämä meille riittää, kysyi että kuinka niin ni sanoin että nääthän nää että tämä on sorsakoira ja enempää nämä ei monesti saa, oli samaa mieltä ilmeisesti kun myönnytteli.

 

Hetahan alkoi jo tunnin miettimisen jälkeen kiinnostumaan kivikylän grillimakkaran hajusta jota kävin ulkogrillistä 6 kappaletta hakemassa pahimpaan jännitykseen alkupaloiksi (itelle lähinnä). Sitten päästiin jo kävelemään ja kohta jopa juoksemaan mutta toosi hitaasti. Vauhti ei jostain syystä kasvanut missään vaiheessa normaaliksi.

Sitte kehään eka kierros ja sehän meni ihan kohtuullisesti, tuomari tykkäs ja Hetaki heilutteli häntäänsä. Erittäin hyväksi kehu ja sano että elä karkaa mihinkää. Kilpailuluokka meni paremmin ja sieltä 1. tila. Onhan se aina mukavaa mennä keulillepäin jonossa vaikka ei niin professionaaleja olla kehähommissa.

Paras uros/narttu kehässä toinen. Sertin arvoinen.

Sertikehän aikana olin ite esittelemässä Nataa ja pätkän näin Meerin esittelystä, hyvin meni paitsi hidas juoksuvauhti teki hallaa perässä tuleville. Tuomarille esittelyssä kaikki ok.

Sieltähän tuli Serti ja vara Cacib

Sieltähän tuli Serti ja vara Cacib (kansainvälinen sertifikaatti)  ja puheessaan tuomari kertoi että tämä toinen olisi pannut kovasti kampoihin tuolle voittajalle jos olisi esiintynyt paremmin. Odotusarvomme oli että erittäin hyvän saa ja se meille riittää mutta odotukset ylittyi liian kanssa. Ja taas saatiin lisää makkaraa 😉

Hetan Arvostelu:


Oikeat mittasuhteet omaava narttu, jolla hyvä pää ja korvat.

Hyvä selkä ja oikea lantion asento.

Riittävä eturinta.

Hyvä rintakehän malli.

Riittävästi kulmautunut edestä, erinomainen takaa.

Hyvä raajaluusto ja käpälät.

Kaunis väri.

Hyvä karvapeite.

Luonne 1.

Tällä oli hyvä aloittaa näyttelyhommat.
Posted on Jätä kommentti

Metsällä ilman pyssyä 6.1.19

Tämä oli jo vähän mukavampi jahtireissu kun koirakin sai työskennellä pupun kans melekosen päivän.

Aamullahan se piti lähtä vaan niin väsytti etten herännyt ennen ku 9 jälkeen, 10 jälkeen pelipaikoilla ja koira yöjälelle suoraan autosta.

Kohtahan se ajo alkoi, oisko varttia menny. Ajosta ei tullu kyllä mitään. Välillä se oli läpipääsemättömässä pusikossa ja välillä talojen pihoilla ja tiellä. Sehän ei oo tietenkään koiran puolustelua vaan toteamus. Isä Ano sanoo aina että jos ei ajo raika niin se on huonokoirasten vaikertelua 😁

Sitten kun pupu saatiin jättämään rantapuskat niin ajo parani ja suunniteltiin illan hämärtyessä että lääkärin mies kaivaa pyssyn esille ja sopivia una paukkuja niin ajo meni vaaraan ja törmäsi hirvi tai porolaumaan, jälkien tarkastaja ei ollu varma asiasta mutta nimi jätetään mainitsematta.

Ajo loppui kuin seinään ja koira palasi omia jälkiä takaisinpäin jolloin sain koiran tienylityksestä kiinni. Mellumäen Heta kun ei oo kiinnostunu sorkkaeläimistä enää niin oppi on siis menny perille.

Koiralle tuli tänäkin päivänä reilu 20km juoksua ja kun vaarassa oli lunta jo ihan mukavasti ni kunnon reippailusta kävi.

Makuupaikaksi valihti isännän hikiset haalarit.

 

 

 

Posted on 1 kommentti

”Metsästystä” 5.1.19

Tänään olikin sellainen istu ja makaa autossa päivä. Tulipa nukuttuaki jokunen tunti.

Ajokoirana Mellumäen Heta.

Eka hakulenkki 6km ilman yöjälkeä, pari kertaa kävi autolla (tutkan mukaan) ja innoissaan pomppi metässä vaikka lunta on jo hypätä asti eli 35cm. Reilun tunnin jälkeen otin kiinni.

Vein toiseen paikkaan missä oli pupu ollu edellisen tuiskun jälkeen ja siellä hakua reilu 4 tuntia ja 15km mutta eipä vaan löytyny.

Ei voi koiraa moittia ainakaan puutteellisesta metästys innosta.

 

Posted on Jätä kommentti

Metsästystä 1.1.19

Yöllä tuiskutti kovin raketteja ampuessa vaan sehän ei haittaa pientä hiihtelyä ajokoiran kanssa.

 

Varusteina:

Järvisen mehtäsukset 280 senttisenä suomupohjalla (sukset)

Alusasuna Svalan extreme

Päällä Beretta oranssi risukuvio goretakki, housuina Sasta wolf gore

Reppuna Savotta asereppu (kolmesti korjattu) mutta kannattaa valita kotimainen Torrakko

Pyssynä Baikalin ij-18, 308, lyhennettynä piippu 40 senttiin ja siinä jaki 3i äänenvaimentaja sekä piipussa kiskon päällä aimpoint micro H2

Koirana suomenajokoira mellumäen Heta, tutkana hyväksi testattu Ultracom R10

Hiihtoa tuli 2,5 kilsaa erittäin ryyteisessä metsässä, keli nollassa ja loppumatkasta alko pohjaan paatamaan eikä ollu pikaluisto mukana eikä silikooniakaan, kunto kasvaa ja läski sulaa…

Koiralle tuli matkaa 14km eikä pupua löytyny, pari teeren lähtöä oli ja niille kiljahteli kyllä kovin iloisesti.

Metässä oli hyvinkin raikas ja hapekas keli hiihdellä. Pientä vesitihkua loppumatkasta mutta sepä ei juurikaan haitannu kun ei ole enää silmälasejakaan. Kävin nimittäin Espanjan jahtimatkalla leikkauttamassa miinukset pois suomalaisella klinikalla ja hyvä tuli, ennen rillit aina huurussa ja ilimankaa ei nähny mitään kun piilaritki unohtu laittaa aamulla päähän tai alkoivat ärsyttää silmiä illasta.

Suksina pidän näin laiskalle (osaamattomalle) voitelijalle tuota suomupohjaa parempana, hyvä pito ojien ylityksissä ja harvoin sitä ainakaan minä niin kovaa painan menemään että se pieni ääni kovalla kelillä haittais enempää kuin se puuskutus ja sauvojen kalina yms äänet.

Aseenkuljetuksessa tuo asereppu on ihan hyvä, painoa toki tulee kun siellä kirveet ja pelit mukana, hiostaakin se vähän selkää siihen nähe ku tottunu menemään päivän sillai että eväsleivät puukon kans vasemmassa sivutaskussa ja pikku termospullo oikiassa tai lämpimillä ilmoilla pikku vissyputeli.