Yöllä tuiskutti kovin raketteja ampuessa vaan sehän ei haittaa pientä hiihtelyä ajokoiran kanssa.
Varusteina:
Järvisen mehtäsukset 280 senttisenä suomupohjalla (sukset)
Alusasuna Svalan extreme
Päällä Beretta oranssi risukuvio goretakki, housuina Sasta wolf gore
Reppuna Savotta asereppu (kolmesti korjattu) mutta kannattaa valita kotimainen Torrakko
Pyssynä Baikalin ij-18, 308, lyhennettynä piippu 40 senttiin ja siinä jaki 3i äänenvaimentaja sekä piipussa kiskon päällä aimpoint micro H2
Koirana suomenajokoira mellumäen Heta, tutkana hyväksi testattu Ultracom R10 
Hiihtoa tuli 2,5 kilsaa erittäin ryyteisessä metsässä, keli nollassa ja loppumatkasta alko pohjaan paatamaan eikä ollu pikaluisto mukana eikä silikooniakaan, kunto kasvaa ja läski sulaa…
Koiralle tuli matkaa 14km eikä pupua löytyny, pari teeren lähtöä oli ja niille kiljahteli kyllä kovin iloisesti.
Metässä oli hyvinkin raikas ja hapekas keli hiihdellä. Pientä vesitihkua loppumatkasta mutta sepä ei juurikaan haitannu kun ei ole enää silmälasejakaan. Kävin nimittäin Espanjan jahtimatkalla leikkauttamassa miinukset pois suomalaisella klinikalla ja hyvä tuli, ennen rillit aina huurussa ja ilimankaa ei nähny mitään kun piilaritki unohtu laittaa aamulla päähän tai alkoivat ärsyttää silmiä illasta.
Suksina pidän näin laiskalle (osaamattomalle) voitelijalle tuota suomupohjaa parempana, hyvä pito ojien ylityksissä ja harvoin sitä ainakaan minä niin kovaa painan menemään että se pieni ääni kovalla kelillä haittais enempää kuin se puuskutus ja sauvojen kalina yms äänet.
Aseenkuljetuksessa tuo asereppu on ihan hyvä, painoa toki tulee kun siellä kirveet ja pelit mukana, hiostaakin se vähän selkää siihen nähe ku tottunu menemään päivän sillai että eväsleivät puukon kans vasemmassa sivutaskussa ja pikku termospullo oikiassa tai lämpimillä ilmoilla pikku vissyputeli.
43 vuotias, metästäny oon 7 vuotiaasta, oma valametti ollu siitä asti. 9 vuotiaana suoritin metästyskortin silloin Suomen nuorimpana.
Parhaimpina vuosina tullu metässäolo/metästyspäiviä n.200 vuodessa.
Metästelen pääasiassa hirviä, pupuja ja maa- ja vesilintuja. Myös ulkomailla on tullu käytyä villipossu ja saksanhirvi jahdeissa: Puolassa, Espanjassa, Virossa parikin kertaa.
Riistanhoitotyötä tulee harrasteltua mm. sorsien keinopesiä eli tuubeja rakennettu 50kpl, minkkejä pyydetään kosteikoltamme ja kettuja saadaan niin ajokoirilla,luolasta kuin yöllä kyttäämällä.
Saalis ei kotimaassa ole se tärkein vaan että sais koirat pelaamaan ja muille kokemuksia. Aina ei ole edes pyssy mukana metillä. Toki ruuti on kuivaa tarpeen vaatiessa ja tulostakin aina tulee.
Koiria löytyy jämpti, suomenpystykorva, suomenajokoira, karkiakarvanen saksanseisoja, kultanen noutaja ja mehtälinjanen labradori.
Ennen tuli ammuttua kilpaakin, hirvessä ja luodikossa vähemmän ja pienellä menestyksellä mutta hauliruutalla ihan omiksi tarpeiksi, toisinaan palkintoja haitolle asti kaappeihin pölyttymään.
Pohjoissuomen mestaruus M-20 sarjassa 16 vuotiaana tuntuu vieläkin makeimmalta, finaalissa ammuin täydet 20/20 räntäsateessa.
ps. Kielioppi yms muita virheitä tekstissä varmasti runsaasti, koulussa oli muuta mielenkiintoisempaa siihe aikaan mutta läpi päästiin 🙂
HENGITYSSUOJA HIUKKASSUOJAIN ffp3 ja ffp2, KÄSIDESI (3)
